Kulttuurin julkisen rahoituksen kasvu on ollut pysähtyneenä jo pitkään. Myös kulttuuri- ja taidelaitosten valtionosuuksiin on jouduttu kohdistamaan säästötoimenpiteitä useampana vuotena peräkkäin. Jotain pitäisi nyt tehdä, jotta museokenttä ei näivettyisi.
Rahoituksen uudistamisen lähtökohtana ei tulisi olla rahoituksen väheneminen, vaan se, miten yhteiskunnan tarpeet ovat muuttuneet, miten museoiden toiminta voi vastata paremmin näihin tarpeisiin ja mikä rooli valtion rahoituksella on tämän toiminnan tukemisessa.
Museokentältä saadun palautteen mukaan valtionosuusjärjestelmä halutaan säilyttää. Nykyisen järjestelmän hyviä puolia ovat museoiden mielestä erityisesti rahoituksen ennustettavuus ja pitkäjänteisyys. Valtionosuus on tärkeä perusrahoitus museoille ja sillä on merkitystä myös statuksen ja ammatillisuuden takaajana.
Rahoituksen riittämättömyys nousee saadussa palautteessa esiin. Ongelmana pidetään mm. sitä, että henkilötyövuodet eivät vastaa todellista tilannetta. Tärkeänä pidetään myös sitä, että kaikki valtionosuuden edellytykset täyttävät museot pitäisi saada nopeammin järjestelmän piiriin.
Museoilla on kuitenkin valmiutta myös uudistumiseen. Museoiden näkökulmasta toiveet järjestelmän kehittämiseen liittyvät mm. rahoituksen kannustavuuteen ja palkitsemiseen ja museoiden yhteistyön kehittämiseen. Alueellisen museotyön tehtävät ja rahoitus kaipaavat myös uudistamista.
Ennustettava ja pitkäjänteinen vai kannustava ja joustava rahoitusjärjestelmä?
Museopoliittisessa työryhmässä on keskusteltu, että museoiden valtionosuus voisi tulevaisuudessa olla kaksiosainen. Osa rahoituksesta voisi olla vakaata, henkilötyövuosiin perustuvaa perusrahoitusta. Osa taas määrittyisi harkinnanvaraisesti, asetettujen tavoitteiden ja toiminnan tuloksellisuuden perusteella.
Tällainen yhdistelmämalli tukisi museoiden profiloitumista ja valintojen tekemistä toiminnan painopisteiden suhteen. Voisiko tämä olla hyvä tapa yhdistää rahoituksen ennustettavuus ja pitkäjänteisyys kannustavuuteen ja kehittämistarpeiden huomioimiseen?
Museopoliittinen ohjelmatyö 2015-2016 
Näyttää tosiaan siltä, että nykyinen järjestelmä ei vastaa kaikiltao siltaan nykyhetken tarvetta ja joustavuutta odotetaan. On myös syytä miettiä kulttuurirahoituksen ”pysähtyneisyyttä”, jolla viitataan lähinnä siihen, että summa ei ole kasvanut. Kulttuuripalveluilta odotetaan tällä hetkellä yhä suurempaa roolia myös elinkeinotoiminnassa. Tähän viittaa luonnollisesti meneillään oleva Guggenheim Helsinki -keskustelu, mutta samaa keskustelua käydään aiheellisesti myös muilla pakkakunnilla. OKM ”Kulttuurimatkailun vaikuttavuusindikaattorit” -raportti (OKM julkaisuja 2015:20) on hyvä osa tähän keskusteluun. Pitäisikö siis kulttuurin rahoituspohjaa laajentaa myös valtion näkökulmasta?
TykkääTykkää