Museopoliittinen ohjelma oli mukana keskusteluissa kahdessa Museoviraston järjestämässä tapahtumassa syyskuun lopussa.
Korotettua valtionosuutta saavien museoiden johtajat visioivat museoiden toimintaa vuonna 2025. Toimintatapojen nähtiin kymmenen vuoden kuluttua kehittyneen ketterämmiksi, museot olisivat rohkeasti erikoistuneita ja toimisivat monipuolisesti yli sektorirajojen. Museoiden saama julkinen rahoitus muodostaisi edelleen merkittävän osan museoiden taloudesta. Toisaalta rahoituksen kohdentaminen voisi rohkeasti olla määriteltävissä myös sen mukaan, kenelle työtä tehdään.
Museoverkoston nähtiin tulevaisuudessa koostuvan isommista yksiköistä, joihin pienemmät museot olisivat sulautuneet. Kuitenkin alueellinen museotyö olisi edelleen vahvaa, jopa nykyistä vahvempi osa museotoimintaa. Esiin nousi ajatus kulttuurimaakunnista, joissa jokainen alue olisi identiteetiltään ja toimintatavoiltaan erilainen.
Elina Anttila Kansallismuseosta, Susanna Pettersson Ateneumin taidemuseosta ja Leif Schulman Luonnontieteellisestä keskusmuseosta keskustelivat museoalan teemapäivillä kestävän museotyön haasteista.
Museonjohtajat totesivat, että vaikka Kansallismuseo tai Ateneum ovat maassamme instituutioita, on niidenkin toimintaa kyettävä tarkastelemaan koko ajan kriittisesti. Tänä päivänä kaikki on kyseenalaistettavissa, joten myös museoiden on joka päivä ansaittava paikkansa yhteiskunnassa.
Museon on osattava vastata, mitä, miksi ja kenelle tätä työtä teemme. Erityisen haastavaa on tehdä valintoja ja kertoa, mitä teemme ja mitä emme tee. Siksi museon on tunnistettava ja kirkastettava omat ydintehtävänsä, löydettävä omat vahvuutensa sekä relevanssi toimintaan ja uudet tavat toimia.
Keskustelussa todettiin, että taloudellisen kriisin aikana museon on paras keskittyä siihen, minkä osaa hyvin. Itse asiassa ydintehtäviin keskittyminen on vaikuttavuutta. Ovatko museot tunnistaneet, missä ovat hyviä? Onko museoilla taito muuntua ja kehittää uusia toimintamalleja ydinosaamisensa pohjalta?
Museopoliittinen ohjelmatyö 2015-2016 